torstai 26. helmikuuta 2009

Prinsessa 1 vuotta

On kulunut tasan vuosi, miltei minuutilleen siitä, kun meidän talossa koettiin kauhunhetkiä ja kiidettiin ambulanssilla kohti sairaalaa suuren pelon vallassa. Pelko oli kova vauvan ja itseni hengissä säilymisen puolesta.
Vuosi sitten ilta kului vauvan vaatteita silittäen, laskettuun aikaan kun oli kaksi viikkoa jäljellä. Mutta aina elämä ei vie, niin kuin itse suunnittelee.
Nostin vanhinta poikaamme vartaloa samalla kiertäen ja mahassa tuntui "napsahdus"... Alkoi jomottava kipu alavatsassa. Laitoin lapsille puuroa ja kipu vain voimistui. Valittelin isännälle kovaa painon tunnetta mahassa ja menin vessaan. Ja tietenkin laitoin vielä oven perässäni lukkoon. Samantien kun pöntölle istahdin, kuului poks. Huusin isännälle, että lapsivesi meni. Ihmettelin ku se ei lakannut ollenkaan ja hoksasin siinä vaiheessa vasta kurkata että mitä minusta tulee... ja täyttä vertahan se...ja sitä tulikin sitten kuin saavista kaatamalla sairaalan leikkauspöydälle asti...
Horkkahan se samantien sitten siellä pöntöllä tuli. Isäntä riepu yritti avata vessan ovea lukosta ulkopuolelta, soittaa äitipolit ja ambulanssit... Itse arvasin jo siinä vaiheessa, että kyse ei voi olla muusta kuin istukan repeytymisestä, koska verenvuoto oli jotain aivan mahdotonta. Nopealla vauhdilla kiisimme sairaalaan missä hoitohenkilökuntaa oli jo rutkasti ovella vastassa. Ammattinsa osaava henkilökunta hoiti hommansa hyvin ja nopeasti ja leikkaussalissa olimmekin ripeästi.
Kaiken tämän jälkeen neiti syntyi kuitenkin terveenä. Arvaukseni oli oikea. Istukka oli repeytynyt mutta meidän pelastukseksi vain osittain.
Tässä ensimmäinen kuva tytöstä. Ihan hetki syntymän jälkeen. Makaa reppana lämpökaapissa isin rakastavasti tutkailevien silmien alla, kun äitiä vielä kursitaan kasaan...

Vasta synnytyksen jälkeisessä jälkitarkastuksessa yksityislääkärillä todella valkeni kuinka hiuskarvan varassa meidän elämä, varsinkin vauvan kohdalla oli. Heti lääkäriin mennessäni lääkäri totesi, että saat laittaa kädet ristiin ja kiittää Taivaan Isää siitä, että asutte niin lähellä sairaalaa, sillä muuten meillä ei olisi vauvaa tässä nyt. Että tällaisessa tapauksessa vauva menehtyy hyvinkin nopeaa ja helposti jo matkalla sairaalaan jos on vähänkin pidempi matka...ja äiti menee perässä hyvinkin nopeasti... Niin ei sitä voi pieni ihminen kuin laittaa ne kädet ristiin ja kiittää. Ja kiitollisia me ollaan kyllä oltukin tästä meidän ihanasta tytöstä. ♥




Tämä kuva on otettu tänään, vuotta myöhemmin... Tomera tyttö jo on, tosin kova huutamaan ja äitiä valvottelemaan. Kaiken tämän jälkeen väsymys tuntuu niin pieneltä vaikka marisenkin siitä harvase päivä... Mutta unettomat yöt on nopeasti unholassa, kun äidille aamulla herttainen hymy annetaan...:) "Kikistä" kun vieroitetaan, sitten jossain vaiheessa, niin saadaan yöunetkin kohdalleen...;)


Ihana ystävämme Malla oli tehnyt Elviiralle tällaisen ihanan prinsessanallen. Tämä nalle meille muuttaessaan tartutti kuumeen nalletalosta. Isännän kanssa sitä tänään on suunniteltu ja toteuttamaankin tässä lähiaikoina aletaan... (Että kiitos vaan Malla, saiskos niitä nallen kaavoja, niin saadaan nalleperhe lisääntymään...;D)

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua. Meillä vietetään prinsessajuhlia osa 2...
Kiitos myös teille kaikille ihanaisille kommentin jättäneille.
Muistetaan iloita niistä meidän kaikista rakkaista. Eikä pidetä niitä itsestäänselvyytenä! ♥

Johanna





keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Pieni eteisemme

Tässä muutama kuva pienestä eteisestämme, jota tuulikaapiksikin kutsuttaneen... Teimme sille viikonloppuna pienen "kasvojen kohotuksen" elikkästä laitoimme nuo tapetit seinään ja maalasimme paneelit valkoisiksi. Aikaisemmin ne oli maalattu kuultovalkoisella.
Todellisuudessahan tämä eteinen on aivan liian pieni viisi henkiselle perheelle. Mutta tällä mennään... :) Rakensimme tämän talon ennen kuin saimme lapsia, niin käsitystä ei ollut tilaa vievistä vaunuista, haalareista, kengistä, kuravaatteista yms. mitä nykyään eteisemme on pullollaan. Eli hyvin on kuviin perattu tyhjäksi...;D Verhoiksi tein ihan tuollaiset yksinkertaiset "rullaverhot" valkoisesta pellavasta.

Penkkiin en löytänyt vielä sopivaa kangasta, joten tuo kaapista löytynyt yksilö saa palvella tehtävässään ennen kuin vastaan tulee just se oikea, mikä miellyttäisi silmää...





Laitettiin Empun kans jo vähän pääsiäistä...
Hain muutaman pajun oksan ja laitoimme niihin höyheniä, tosin pysyttiin vielä lumisessa värissä... Lisätään väriä lähempänä pääsiäistä ettei aivan liikaa oteta varaslähtöä...;)





"Lyhyestä virsi kaunis" tällä kertaa... Muutama kakku odottaa koristelijaansa... Mammaystäviä vauvoineen saapuu illalla juhlistamaan neidin huomista syntymäpäivää...
Aurinkoista talvipäivää kaikille! Palataan huomenna asiaan neidin "syntymäkertomuksen" tiimoilla...

Johanna



perjantai 20. helmikuuta 2009

Töps, töps...

Meillä kävellään!!!

Eilen prinsessa ilmeisesti kyllästyi konttimiseen ja päätti lähteä kävelemään. :)
Huojuvin askelin eteenpäin mennään, välillä pyllähdetään ja välillä taas kontataan mutta määränpäähän mikä mielessä onkin aina päästään... (määränpää on yleensä joku kiva astiakaappi, vaatekaappi tms. mikä on kiva pemostaa lattialle) ;D



Tänään askarreltiin tuollainen viirinauha Elviiran ensiviikolla oleviin ensimmäisiin synttärijuhliin. Tarkoitus olisi laittaa se ruokahuoneeseen pöydän yläpuolelle juhlien ajaksi...:)


Tämä ilta, luultavasti myöhälle yöhön, kuluu eteisen tapetoinnin merkeissä. Pojat lähtivät mummolaan yökylään ja me laitamme isännän kanssa hihat heilumaan ja pallotapettia seinää kohden...:) Elviiran "kannustaessa" mukana. Ja tietenkin töps, töps...jatketaan kävelyharjoituksia...;D

Toivotan teille kaikille ihanaa viikonloppua!
Johanna

maanantai 16. helmikuuta 2009

"Esikasvatuslaatikko"

Ihanat ystäväisemme Noora ja Jenni tekivät meille tällaisen ihanan laatikon taimien esikasvatusta varten. Olivat vielä ostaneet laatikkoon turveruukkuja missä saa sitten taimet istuttaa suoraan multaan. Näppärää! Kiitos teille ihanaiset ystävät! Melkoisia naisia ootte, kun nuon näppärästi työkalut käsissänne "laulaa"... ♥ Kyllä nyt kelpaa mamman taimia kasvatella.. :)


Tässä on kuva pionista, mitä metsästin puolitoista vuotta ennen kuin minua onnisti sellainen löytää! Tämän suloisuuden nimi on "Lady Alexandra Duff". Ja mielestäni tosi herttainen, muistuttaa hieman omenankukkaa... Istutin niitä seitsemän kappaletta ja odotan malttamattomana, että näen kuinka ne selviävät talven yli...:)



Tässä vielä muutama ihana puutarhakuva....








Näin kovilla pakkasilla on ihana kääriytyä vilttiin, juoda kuppi lämmintä teetä ja suunnitella ensi kevään puutarhajuttuja...
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Johanna

Kuvat ovat kirjoista Pionit ja Oma unelmapuutarhani

lauantai 14. helmikuuta 2009

Ihanaa ystävänpäivää!

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.


Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.


Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.


-Anna-Mari Kaskinen-





Toivotan oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille meidän ihanille ystäville! Vanhoille, uusille, sukulaisille, blogiystäville ja muille - ihania ja niin korvaamattomia ootte kaikki!♥♥♥

Nyt tämä pullantuoksuinen mamma alkaa leipomaan ystävänpäiväpullia... sii juu...;)

Johanna

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

112-päivä

Tällä viikolla meillä on leikitty palomiehiä. Meidän punainen nojatuoli on toiminut paloautona, risa imurinletku sammutusletkuna, kylpytakki palomiehen takkina ja rappusten alunen letkujen kuivaustornina...:)


Mahataudista huolimatta mammaa jaksaa naurattaa tämä leikki, niin hassun näköiseksi itsensä ovat saaneet.
Muistakaahan ystävät rakkaat tarkastaa palovaroittimienne toimivuus!

Terveisin vapaapalokuntalaisen vaimo ;)

maanantai 9. helmikuuta 2009

Home Sweet Home

Viikonloppu meni nopeasti mutta hyvää teki olla pienellä reissulla. Ja voi, kuinka se oma koti voikaan tuntua ihanalta ja rakkaalta kun hetken on sieltä pois. ♥


Reissu antoi sen verran puhtia , että tänään aloitin kevätsiivouksen keittiössä. Vai liekö syynä nämä ihanat yrtit mitä ostin matkalta. Pistäydyimme ensimmäisen kerran Tampereella Plantagenissa ja heti ovesta sisään astuessani totesin isännälle, että nyt tuli kalliiksi, aivan hullaannun näistä kaikista kasveista... ;) Kuin ihana kevään tuulahdus olisi vastaan tullut... :)


Mukaan lähti tämä ihana rungollinen laventeli ja nämä hyvänkokoiset timjami ja rosmariini. Ja monia ihania muita... Toivotaan vaan, että saisin pidettyä ne hengissä edes jonkin aikaa...;)


Anopin liikkeestä Lahjanurkka NooraLiinasta löytyi tämä alhaalla kuvassa oleva ihanuus, mikä monella muullakin on mutta tekstinä niin paikkansa pitävä...



Rustiiasta Ylöjärveltä ostin ihania Linumin kankaita ja niistä aion jotain kivaa ommella kevään mittaan. Sieltä löysin myös blogeissa paljon "puhutun" Jeanne d'Arc Living lehden mutta siitä lisää myöhemmin, kun ehdin siihen syventyä oikein kunnolla... :)


Elviiralle täti oli löytänyt kirpputorilta tällaisen ihanan prinsessa nallen...







Kiitos kaikille kommenteilla piristäneille ja hyvää alkanutta viikkoa ihan kaikille!
Intoa lumitöihin! Meillä täällä niitä ainakin piisaa... :)

Johanna




perjantai 6. helmikuuta 2009

Touhua jos jonkinmoista..

Flunssan poikanen on taaskin rantautunut meille. Siitä syystä ollaan oltu pääasiassa kotosalla ja askarreltu jos jonkinmoista. Minä ehdin tekemään muutaman tildasydämen. Ruokahuoneen oveen ne kiinnitin kuvaamista varten ja kivastihan se salamavalo tuosta kuvasta peilaa...:) Itse tykästyin justiin noihin tildakankaisiin. Oskarin kanssa oli kyllä pientä kädenvääntöä, kun hänen mielestä äitin olisi pitänyt tehdä niistä punasävyisistä kankaista. Mutta lupasin tehdä seuraavat niistä..♥ Ruokahuoneen hylly on saanut vihdoinkin koukut. Ehtihän se siinä majailla ilman koukkuja reilun vuoden päivät.. mutta hiljaa hyvä tulee... En tiedä vain missä on mamman silmät ollut kun lattialämmityksen termostaattia on asennettu. (Yritin piilottaa sen tuon sydämen taakse ovelasti) Kuvan väri hämää. Oikeasti meidän paneelit on valkoiset eikä vaaleanpunertavat.

Viikonloppuna olemme lähdössä etelä-suomeen. Jotta automatka sujuisi joutuisasti aloittelin kutomaan Elviiralle kaulahuivia mitä sitten paluumatkalla autossa jatkan. Ellei sitten neiti ole päättänyt viihdyttää meitä ihanalla "huutokonsertillansa", mikä kestää yleensä puolet matkasta eli reilut kaksi tuntia. Rentouttavaa on juu...
Rentoutuksesta puheen ollen...pysähdymme matkalla muutamaan sisustusliikkeeseen. Kantriina Tampereella on ehdoton suosikkini ja sinne onkin aina pysähdyttävä. Muutama Riviera Maisonin juttu onkin jo mielessäni, joten pidän peukkuja että siellä olisi niitä hyllyssä...

Samalla kun hain lankaa kaulahuiviin, niin mukaan lähti myös toinen ihana vaaleanpunainen lankarulla. Ajattelin kokeilla virkata siitä prinsessalle jonkin ihanan pitsihatun kesäksi. Tai ainakin yritän...;) Pitää vaan etsiä hyvä ohje jostakin. Tai jos jollakulla teistä on neuvoa hyvä ohje, niin kertokaa ihmeessä !


Pojat aloittelivat pujottelemaan helmiä ja tekevät niistä rannekoruja ystävänpäivälahjoiksi. Se on niitten lempi puuhaa ja koruja syntyykin kuin liukuhihnalta. Eikä äidin saa seata värisävyihin. Joten hienoja ja värikkäitä koruja syntyy.
Minä alkaan nyt pakkaamaan laukkuja ja toivottelen teille ihanaa viikonloppua! Sunnuntaina lisää uusista ostoksista...

Johanna ♥

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

En olisi uskonut sanovani...

Täällä meillä on vietetty koko joulukuun herkuttelun jälkeen "murutonta" tammikuuta. Lapsia myöden. Se on pitkä aika se...olla koko kuukausi ilman suklaata! Varsinkin kun kyseessä on tällainenkin suklaan suurkuluttaja kuin minä, joka ei ole vuosiin aloittanut päiväänsä ilman herkkuja teen lisukkeena. Pari palaa suklaata ja aah..kuinka päivä lähteekään mukavammin alkuun. :)


Tällä viikolla tammikuun jo lähestyessä loppuaan, kaupassa käydessä tuntui että aivan kuola valuu suupielistä suklaahyllyä ohittaessani ;D Niinpä viime yönä puoliltaöin, kun kuukausi vaihtui, oli aivan pakko alkaa keittämään oikein suklaista kaakaota! Raastoin oikein ison kasan suklaata ja kaadoin kiehuvaa maitoa päälle. Ja tietenkin kunnon lusikallinen kermavaahtoa lisäksi! (Salaisuutena voin kertoa, että kello ei ollut aivan puoltayötä, kun raastoin sitä suklaata ja se niin kivasti suli sormiini, että oli aivan pakko nuolaista...shh...;D)





Siinä me sitten kynttilän valossa, yön pimeinä tunteina isännän kanssa syötiin suklaata ja juotiin vielä kaakaota... Ja en olisi uskonut sanovani tätä, mutta eihän se suklaa nyt niin hyvää olekaan!!! Tuntui jotenkin liian "paksulta"vai tuntuiko se vaan kun on kuukauden tottunut hedelmien keveyteen!? Vai olenko kenties parantunut tästä riippuvuudestani tai sitten tämä on jokin ohimenevä häiriö. Tieräppä tuota...


Oikein leppoisaa sunnuntaita teille toivottelen! Siemailkaapa tekin kuppi kuumaa ja nauttikaa lepopäivästä!

Johanna